Mä mietin jokapäivä et.. Miks.. Miks mä en voi elää normaalielämää niinku muut mun ikäset nuoret? Okei.. Kesälomalla mä veikkaan että monet mun ikäset nuoret ryyppää paljon ja käyttää aineita.. Ainakin mitä oon ite katellu kavereiden touhuu.. Emmä haluu olla semmonen , mä haluun tehä jotain kehittävää.. Mä haluun nähä maailmaa , erilaisuutta.. Kaikkea! Mä haluun tietää tästä maailmasta paljon.. Ja mä uskon että mä tiedän maailmasta jopa enemmän kun muut mun ikäiset. Mä oon käyny vaikka missä , mua on viety vaikka mihin.. Mä oon tehny vaikka mitä.. Ja kaikesta mitä mä oon elämässäni tehnyt , siis kaikesta mä olen jotain oppinut.. Jos mä teen ruokaa ja joku menee pieleen , mä korjaan sen virheen seuraavalla kerralla.. Jos koulussa menee vaikka koe päin vittuja , mä luen siihen kokeeseen vaikka 10 tuntia että osaan sen seuraavalla kerralla..

Mä myönnän että mä oon itserakas.. itsepäinen.. marttyyri.. Mut mä oon huomannut että tästä luonteesta on hyötyä. Mä en anna ittelleni periks.. Mä teen / harjoittelen jotain asiaa niin kauan että se sujuu. Mä en luovuta. Mä oon myös tosi rohkee luonteeltani.. Laitoksessakin päivät vaan meni kun otin itteäni niskasta kiinni ja ajattelin ''se mikä ei tapa , vahvistaa'' niinhän se on.. Ja noh.. Kuitenkin mulla on tässä vielä tää parivuotta ennenkun mä oon täysin vapaa laitoksista.. Mä oon vaan ajatellut että jos joudun takas sinne niin mä oon saanut nyt 3kk sisällä kokea niin paljon hyviä asioita , että mä ajattelen sielä laitoksessa että välillä pitää mennä toisinpäin? Välillä täytyy olla asiat huonommin , täytyy kestää sitä.. Mä uskon että mä olen nyt paljon viisaampi kun laitoksesta lähtiessä , mä pystyn käsittelemään tunteeni sisäisesti.. Mä oon oppinut pitämään asioita sisälläni , ennen mä vaan huusin ja itkin kun oli niin paha olla(Laitoksessa)

Mä oon tosi onnellinen että nyt mä olen jo 3kuukautta vanhempi ja kehittyneempi kun laitoksesta lähtiessä.. Ehkäpä mä oon vielä toiset 3kk? Mulla on vaan niin hyvä fiilis.. Ja mä oon oppinut niinpaljon kaikkea.. Mun mielestä olis tosi kivaa jos pääsis asumaan vaikka johonkin nuorten tukiasuntoon.. Tai ennenkaikkea mä kaipaan kotiin! Mä kaipaan sitä elämää mikä mulla oli 4vuotta sitten.. Kaikki oli niin mahtavaa , oli koko perhe koolla.. Mut eipä oo veljelläkää laitoksessa kestettävää enään ku pyöree vuosi.. Oon tosi onnellinen sitten kun se on vapaa siitä pyörityksestä..

Mä oon aina miettinyt sitä ikää.. Sitä kun täyttää 18vuotta.. Ennen mä ajattelin että se on vaan ikä muiden joukossa.. Mutta kun mä itse jouduin laitokseen mä ajattelin että se on todellakin tärkeä ikä.. Ei se , että pääsee baariin ja saa vetää röökiä niinpaljon ku keuhkot kestää ja rahaa riittää..  Vaan mulle se merkitsee oikeesti aivan helvetisti , mä en juokse heti 18vuotiaana baariin vaan sitä täysikäisyyttäni. Vaan  juhlimaan sitä että pääsen eroon helvetillisestä laitoksesta ja elämästä. Mun elämässä alkaa täysin uusi vaihe. Mä nään iän 18 uutena alkuna mun elämälle. Mä voin tehdä elämälläni mitä ikinä haluan.. Mä otan jalat alleni ja teen kaikkea mitä mä en ole alaikäisenä voinut tehdä , en oo voinut toteuttaa itteeni tarpeeks..

Suomen sossut vois mennä ulkomaille katsomaan miten huonosti niiden lasten asiat ovat.. Jotkut ovat ilman äitejä isää , jossain maissa 13vuotiaat menevät naimisiin.. Mistäköhän tulee sana hyvinvointivaltio? Ei tää maa kyllä semmonen ole... ''Tää maa on syntinen laulu , elämä vitsi , kuolema nauru'' Heikki Kuula - Tää maa. Kuvaa mun mielestä hyvin tätä maata. Tätä paskaa missä nuoret pilataan laittamalla laitoksiin turhaan .. Mä en usko että kovinmoni laitosnuori arvostaa perhettään tai vanhempiaan sen laitoksessa asumisen jälkeen.

Suomessa sana äiti tarkoittaa: Ryyppäävää , huonosti huolehtivaa , baareissa pyörivää lastansa hakkaavaa juoppoa.

Keski-euroopassa sana äiti tarkoittaa: Huolehtivaa , rakastavaa , tukea ja turvaa. Sitä rakkainta henkilöä elämässä, josta pidetään kiinni viimeiseen asti..

Mut tietty yhteiskunnat ovat erilaisia.. ja ehkä suomi ei ole niistä paras.. Mut enivei :) Pitää kait silti olla onnellinen ettei oo syntynyt afrikkaan.. Täytyy vaan muistaa elää se elämä niinkuin itse haluaa eikä niinkuin muut haluaa/holhous yhteiskunta haluaa.. Mutta onhan tässä omassa päässä työtä kun on tämmöseen maahan syntynyt , kova homma pitää pää kasassa.. Mut tässä sitä yhä odotellaan että päivät menee ja elämä kuluu..

Kauniita kesäpäiviä , kirjoittelen taas!