Ei tää hatkassa oleminen oo niin helppoo.. Välillä tulee koti-ikävä ja haluis vaan päästä kotiin.. Ikävöi sitä kaikkee mitä siellä kotona oli.. Mut sit kun mä mietin hetken että missä mun koti tällähetkellä olisi.. Eli laitoksessa joka on kuin vankila , niin sit se koti-ikävä menee ohi aika nopeesti.. Oishan se tietty hienoo jos mä voisin saada viel yhden mahdollisuuden.. Yhden mahdollisuuden näyttää että mä oon muuttunut ihmisenä ja pystyisin asumaan kotona.. Mut ilmeisesti jos kerran tekee tyhmyyksiä , niin oletetaan että niitä tehdään sitten aina.. Mut onneks sitte ku on aikuinen, voi pitää itse huolen omista asioistaan.. Ja tehdä elämällään mitä haluaa.

Mä oon aina halunnut tehdä maailmanympärys matkan.. Tai ees euroopan ympärys matkan.. Mä uskon että se toteutuu viel joskus.. Mä uskon siihen että jos ajattelee asioiden järjestyvän ja menevän hyvin niin ne menevät.. Vaikka tietenkin useimmiten asiat menevät just niin kuin ei olis niiden halunnut menevän.. Onneks ei nyt oo taas vähään aikaan nähnyt painajaisia laitoksesta.. Pariin päivään..Oon tosi onnellinen..

Ja muutenkaan se laitos ei enää hirveesti kummittele mielessä.. Mut siis joo.. Mä oon vaan ajatellut niitä kuukausirahojani mitä mulla sinne kertyy kun oon poissa. Niinhän lastensuojelulaissa lukee että ne kuuluu saada riippumatta karkailusta tai käytöksestä(Lakisääteinen kuukausiraha 15v täyttäneille). Mä voin sitten niillä rahoilla tehdä jotain järkevää.. Ostaa auton.. Hankkia ajokortin.. =) Ihan hyvähän se on.. Vaikka ei raha mulle hirveesti mitään merkitse mut ei tässä maailmassa vaan voi elää ilman rahaa, ei kukaan.

Mä oon miettiny paljon.. Tätä maata ja tätä yhteiskuntaa.. Mä oisin mielummin syntynyt jonnekkin muualle , vaikka keski-eurooppaan.. Jonnekkin espanjaan.. Täällä suomessa on talvisinkin niin kylmä,pimeää ja masentavaa.. Jos mä olisin syntynyt jonnekkin muualle , mä oisin ehkä toivotumpi ja parempi ihminen.. Suomalaisessa yhteiskunnassa mul on semmonen fiilis et mä oon tääl vaan yks vitun teini.. Jol ei oo mitää välii kellekkää muulle ku vanhemmille ja ittellee.. Suomessahan ajatellaan vanhuksistakin että ''Kuolis jo niin olis yks ongelma vähemmän tässä yhteiskunnassa''

 

Mulla on tosi ikävä mun isomummia.. Joka on 92vuotias.. Ennen kun mä jouduin laitokseen mä näin häntä jokapäivä.. Hoidin häntä..Autoin häntä.. Hän on aina ollut minulle semmonen opettava ihminen.. Ja todella rakas..Aina olen kunnioittanut häntä.. Musta on tosi tosi tosi hirveetä että en oo nähnyt isomummia nyt kuukausiin.. Sydämmeen sattuu.. Mut joskus oikeesti elämässä on pakko tehdä semmosia valintoja.. Vaikka se vaikeelta ja haikeelta tuntuukin ettei pysty rakasta vanhaa ihmistä näkemään enään.. Välttämättä koskaan.. Mut kuolemahan on vapautus , se vapauttaa ihmisen kaikista kivuista,säryistä ja tuskista.. Joten tavallaan kuolemaakin voi ajatella sillätavalla hyvänä asiana että jos ihminen on ollut vanha ja kärsinyt niin on jo aika päästä taivaaseen jossa ei satu.

 

Ei jaksa enempää tarinoida.. Kirjottelen taas! Kauniita kesäpäiviä...