Taas musta tuntui aamulla kun mä heräsin että mä oon yön aikana kasvanut henkisesti ja viisastunut..

Mä en tiedä mistä semmonen fiilis tulee.. Ei mul oo koskaan aikasemmin ollu tämmöstä fiilistä..

Mä pidän itteeni myös nykyään tosi hyvänä tyyppinä.. Mä oon selvinny monesta semmosesta asiasta mistä ei mun ikäsen nuoren tarviis selvitä.. Se tunne kun sä tiedät että sun veli on elossa ja olemassa, mut sit kun et tiiä yhtään missä se on , mitä sille kuuluu..Eikä aina voi olla varmakaan että se edes on elossa. Mä en oo nähny broidii nyt 5kuukauteen.. Mut ehkä me voidaan sit kun ollaan molemmat täysikäsiä ottaa sitä menetettyä aikaa takas,tai vaikka koko perhe?

Mä oon montakertaa miettinyt et.. Miks tää kaikki paska osuu just mun kohalle? Mut aina kun mä mietin näitä asioita ni mä haluun vaa unohtaa ne.. Mä haluun unohtaa kaiken mitä mä oon joutunu kokemaan:Laitos, perhe rikki, menetetyt läheiset..

Kaikista pahinta mitä mun elämässä on tapahtunut on oikeesti toi laitos.. Sielä laitoksessa oli semmonen fiilis et oon menettäny kaiken.. veljen..lemmikit.. Ja äidin joka aina tuli ja nosti mut paskasta ylös. Äiti on aina ollut mulle tärkeä. Mun tuki ja turva. Mä en ois koskaan halunnut että niin käy että mut viedään äitiltä pois. Mä oon paremmissa väleissä äitini kanssa kuin moni muu mun ikäinen nuori.. Äiti on aina ollu mulle kaikki kaikessa.. Ja mä koen siitä ehkä jopa syyllisyyttä et jouduin huostaanotetuks..

 

Mut onneks mun ei enään tarvii miettii noita asioita.. Mulla on kyllä vielä opettelemista.. Mun pitäis oppii elää hetkessä ja unohtaa menneet.. Koska näinhän se on että tulevaisuuteen voi vaikuttaa mutta menneisyyttä ei voi muuttaa.. Mä tekisin mitä tahansa toisin että mä pääsisin pois tästä laitospyörityksestä.. Ja huostaanotto purettais.. Mä tiedän et se ei auta et mä lähin ja oon hatkassa.. Mut oikeesti mä vaan en kestänyt enään olla sielä vankilassa.. Aina kun mä jouduin lomilta sinne takas mä itkin autossa.. Mä pääsin siis kaks kertaa kuussa lomille..

Mut mun tavote on nyt että pystyisin olla siihen asti poissa et oon 18.. Mä en haluu enään takas sinne vankilaan.. Mä haluun unohtaa sen kaiken ja olla kuin mitään ei ois tapahtunut..  Mä ehkä onnistun vielä jonain päivänä unohtamaan sen kaiken.. Ja olemaan eri ihminen.. Mä oon jo hyvää vauhtia muuttumassa ja kasvamassa henkisesti aikuisemmaksi.. Mä opin jokapäivä uusia asioita.. Itsenäistyn.. Ja opin myös katsomaan asioita eri näkökannoista..

Voi olla et joku pitää mua hulluna koska en oo nyt sielä vankilan tapaisessa laitoksessa ' ''minne kuuluisin'' mut niin ''itserakas'' ihminen mä vaan oon et mä en oo sielä missä ei oo hyvä olla.. Sielä missä joutuu oleen neljän seinän sisällä.. Mä ymmärrän et vangit kuuluu vankilaan.. Ja nuoret jotka tekee rikoksia kuuluu nuorisokoteihin ja laitoksiin.. Mut mä , mä en oo tehny rikosta.

Ei mulla ollut siel laitoksessa tulevaisuutta.. Vaikka mä yritin kattoo vuosien päähän.. Emmä pystynyt näkee sielä mitään.. Mul ei ollu sielä mitään valoa mun elämässä.. Talvikin oli pimee,synkkä ja kylmä.. Jopa sielä laitoksessa oli sisällä kylmä.. Mä sairastinkin viimetalvena enemmän kun koskaan.. Nyt tässä kuukausien kuluessa mä oon oppinu arvostamaan elämää. Ja mä myös pystyn kattoo sinne parin vuoden päähän. Ja mä pystyn nähä itteni ammatissa , ehkä jopa perheellisenä.. Kuka muka sanoo että koulu on käytävä ajallaan jatkaakseen opiskelua tai aloittaakseen työt? Ei mun mielestä kukaan.. Vaikka mulla ei oo vielä peruskoulun oppimäärä suoritettu niin mä en pidä itteeni mitenkään paskempana ihmisenä ku muut mun ikäset..

 

Mut joo.. Nyt katse kohti tähtii , taivasta ja tulevaisuutta.. Mulla on paljon vielä edessä! Enemmän eessä ku takana.. Ja toi viimevuos mikä mun osalta oli elämäni paskin vuosi.. Siihen mä en voi enää vaikuttaa mitä se vuos oli ja mitä sillon tapahtu.. Mut mä vaikutan näihin tuleviin vuosiin kaikin mahdollisin keinoin et tulis vaan hyvii vuosii.. Ja sit kun oon 18 mä voin vaan olla onnellinen et pääsen pois siit pyörityksest.. Mut emmä varmasti koskaan voi unohtaa sitä mimmoseks mun elämä meni vuoden 2011 jälkee.. Ja oikeestaa vuonna 2008 se meni jo päin vittuja ku broidi vietii.. Mut mä yritän kaikin keinoin opetella sitä et keskityn tähän päivään.. Iloitsen siitä missä mä nyt oon ja mitä mul tääl on.. Mul on ainaki hyvä mieli , paljon uusii asioit oppinu.. Ja lisää tuun varmasti viel oppimaa..

Elämä vaan hymyilee.. Elämä on mun mielestä mahtava asia.. Niinku perhekkin ja mä oisin tosi onnellinen jos mä oisin saanut kasvaa perheessä.. Mulle tärkeitä asioita ovat:Perhe,Lemmikit,oma hyvinvointi.

                                                                  Mut joo mun vinkki on et pitäkää ittenne ihmisin.. Toteuttakaa itteenne.. Eläkää elämä madollisimman parhaalla tavalla.. Olkaa omia itsejänne.. Arvostakaa itteenne sinä kuka oot ja mistä oot.. Kaikki elää vaan kerran ja elämää ei kannata heittää hukkaan.. Hauskanpitoon ei tarvitse päihteitä , päihteet vaan pilaa elämän.. Ainaki mun elämän.. Hauskaa voi pitää ilman päihteitki..  Elämä on hieno asia ku oppii ajattelee oikeella tavalla.. Ja ku oppii oikeesti arvostaa tätä elämää täällä maailmassa..

Kirjottelen taas! Kauniita kesäpäiviä :)