On niitä kai vakavempiakin asioita kuin joutua tähän pyöritykseen mihin mä jouduin... Mut mulle ei ole koskaan elämässä tapahtunut mitään kamalampaa ku tää huostaanotto.. Ja ei , en oo kultalusikka suussa syntynyt ,päinvastoin. Elämässä kokenut iloa ja surua , kuolemaa ja naurua.

Mä oisin aina halunnut olla normaali nuori.. Elää normaalisti perheenkans.. Mut multa riistettiin se normaali elämä jo 4vuotta sit kun mun veli otettiin huostaan. Meijän perhe ei oo koskaan ollut kokonainen perhe.. Tai oli ehkä viimeks 4vuotta sitten..

Mutta.. Mä tiiän että mä voin syyttää siitä vaan tätä yhteiskuntaa.. Mulla ei oikeestaan ole edes mitään syytä olla laitoksessa.. Mä kokeilin parikertaa alkoholia ja siks oon nyt 2vuotta tässä pyörityksessä.. Oon pelinappula..

Mut no.. Marraskuusta asti mä oon ollu virallisesti sijoitettuna ensin kiireellisellä sijoituksella ja sitte huostaanottoa valmistellaan ja huostaanotto on nyt hallinto-oikeudes.. Mä aloin heti protestoimaa , marraskuus karkasin 2kertaa.. Joulun jouduin olla yksin laitoksessa ja sit mä lähin uudeks vuodeks.. Mulla oli suunnitelmat ja kaikki.. Mut sit mut tultiin ottamaan kiinni.. Mä olin vaan niin tyhmä et menin väärään paikkaan väärään aikaan.

Marraskuun 2011 jälkeen mä oon itkenyt enemmän kun varmaan  15vuoden aikana.. Mä en voi mitenkään muuten käsitellä näitä tunteita eli vihaa ja pelkoa.. Vihaa ja pelkoa mä tunnen sosiaaliviranomaisia kohtaan.. Mä pelkään henkeni puolesta että mihin mä tulen tässä pyörityksessä vielä joutumaan..

 

Nyt mä oon ollu laitoksesta poissa pääsiäisestä asti.. Mua todella harmittaa et mun koulu meni ihan päin vittuja... Mut nyt on kesä ja koulun voi käydä aikuisenakin , eiks nii? Mut mul oli kouluu vielä muutenki aika paljo jäljel ni.. Eikai sil oo mitää välii...

Musta tuntuu joka aamu kun herään että mä oon kasvanut ihmisenä.. Päivä päivältä mä vaan kasvan,viisastun.. Mutta päivä päivältähän mä myös koen enemmän kaikkea..

Kun miettii näitä asioita... Että oonko nyt ja tässä missä mulla on: Rauha,Vapaus,Rakkaus,Ruokaa, Ja ennen kaikkea hyvä olla.. Vai olisinko nyt mielummin paikassa jossa: Pyörii kokoajan mielessä että ei jaksa enään, Vapaus on riistetty , täysin yksin itkemässä jossain nurkassa.. Niin kyllä se on vaihtoehdoista eka..

 

Ihmisen keho on varmaan tehty silleen että kukaan ei oo paikassa missä ei oo hyvä olla.. Mä ainakin uskon niin..

 Noh.. Tulevaisuuden suunnitelmiakin oon saanut täällä reissulla paljon.. Mä haluun käydä koulun ja mennä amikseen eläinalalle. Mä haluun oman kämpän ja sillee..

Mut noi on semmosia suunnitelmia.. Että pitää venaa siihen asti et on 18 niin voi alkaa toteuttaa itteensä.. Mä oon myös aikalailla oppinu että ei kaikesta tarvii välitää.. Siitä mitä joku sossu sanoo tai mitä ne päättää.. Ei niistä kannata välittää.Mä oon myös oppinut arvostamaan itteäni sinä kuka olen ja mistä tulen. 

 

Vaikka mut on sijoitettu laitokseen.. Missä en nyt ole .. Niin mä haluan kuitenkin aina olla minä.. Mä en vaihtais mun elämää pois. Oikeesti huostaanottokin on opettava prosessi , siitä oppii ja siinä kokee. Tän kaiken mä voin ehkä ottaa oppina? 

 

Mä oon aina ajatellut jos lukisin itteni asianajajaksi.. Se olis aika unelma ja siisti ammatti.  No tässä tätä löpinää nyt on riittänyt. Mutta oikeesti toivon että muutkin oppii arvostamaan itseään juuri sinä mitä on , mitä tekee , ja mistä on lähtöisin. Muistakaa että perhe on semmoinen asia mistä kannattaa pitää kiinni. Perhettä ei saisi rikkoa mikään , ei edes sosiaaliviranomaiset niinkuin meidän perheelle kävi. 

 

Ottakaa kaikista kokemuksista opiksenne.. Kirjoittelen tänne taasen kun jaksan!