Mä mietin joka vitun ikinen päivä sitä viimetalvee.. Joka oli niin paska et mä haluisin vaan unohtaa sen.. Sen jälkeen kun mä jouduin laitokseen siis viimetalvena , sen jälkeen mä oon ollu suljetulla osastolla 3pvä ,Ja laitoksen tyypit kehtas viel siinä suljetun osaston kokouksessa sanoa että mut pitäis laittaa 3kk hoito/arviointijaksolle! No , Mä en sinne onneks kuitenkaa joutunu ku sen verran säälivät kun itkin että taas joutuisin keskeyttään koulut sun muut. Viime talvena mul oli semmonen fiilis et mulla pelattiin , mä olin pelinappula! Semmoinen pelinappula jonka voi siirtää koulusta toiseen , paikasta toiseen, laitoksesta toiseen. Mul oli oikeesti semmonen fiilis et mä oon joku yhteiskunnan pelinappula.

Mä vaihdoin syksyllä-talvella 2011 kaks kertaa koulua. Mä oon muuttanut 3 kertaa elämäni aikana. 1 kerran mut on siirretty laitoksesta toisee..  Mullahan meni laitoksessa silleen et olin 3kuukautta käymättä koulua kun mun ei annettu käydä. Ja mä jokapäivä itkin sitä että mun koulu menee ihan pilalle. Ja niinhän se menikin! Mut sitä kai ne halusi sielä laitoksessa. Viime talvi oli todella hirvee , mä en oo koskaan kokenut elämässäni yhtenä vuotena niin paljon paskaa:Mielisairaala , laitoksen johtaja riehui kokouksissa, poliisit , kiireellinen sijoitus , Ennen kaikkea jouduin pois äitini luota.

Tulivat ja veivät suoraan sängystä.. Mä en voinut muuta kun.. Itekeä.. Mä en oisi ikinä tienny illalla kun mä menin nukkumaan et mä en enään ens yötä nuku samassa sängyssä.. Se oli aivan kauheeta... Jostain syystä mä aloin itkee kirjottaessani tätä.. Mutta ne muistot on oikeesti tosi kipeitä ja satuttaa todella paljon..

Sinä aamuna.. Kun mut vietiin poliiseidenkanssa laitokseen.. Sinä aamuna mä ajattelin että ''Nyt mun ja äitin 14vuoden taival on ohi,mä en enään ikinä nää äitiä'' Pahimmat tunteet sinä aamuna kun heräsin siihen että poliisit soitti ovikelloa.. Oli:Viha , Suru , Sydämmeen sattui, Toivoin että se olisi joku paha uni.. Mä en enään koskaan vois asuu kotona.. Mun rakkaat koirat jäis kotiin.. Äitille , jonkakanssa en enää koskaan tulis asumaan.. Mua sattuu todellapaljon miettii näitä asioita.. Mut aika parantaa haaavat , ehkä.

Mut.. Nyt mä voisin taas keskittyy siihen et niin! Mun päämäärähän on unohtaa toi kaikki. Mut välil se vaan purkautuu ulos. Mut ehkä jokupäivä noi tunteet viime talvesta purkautuu ulos viimesen kerran..  Mä oon alkanu elää päivä kerralla meiningillä , koska mä en jaksa suunnitella mitään. Mä teen vaa aina mitä päivä tuo tullessaa. Mä oon siis vielä hatkassa. Mul on asiat suht kondiksessa. Ihan hyvät fiilikset mitä nyt vähän itkin tossa kun muistelin kaikkee sitä paskaa mut mä uskon et se on ihan normaalia. Ja kun ei noista tapahtumista kuitenkaan kovin kauaa ole. Kyl ne varmasti sit ajankanssa unohtuu. Laitoksessa mua kohdeltiin kun paskaa , ja mä aloin itekki uskoo siihen et  oon kasa paskaa. Mut ku oon hatkassa mä oon oppinu ihan hirveest arvostaa itteeni sinä ihmisenä kuka oon ja mistä oon tullu. Laitoksessa yritettiin mustamaalata mutsiakin ,mua vituttaa semmonen et mulle tärkeintä ja rakkainta ihmistä mustamaalataan ja haukutaan mun naaman eessä! Äiti on aina ollu mulle kaikki kaikessa. Elämäni tärkein ihminen.

Laitoksessahan kijroitettiin jokainen asia mitä sä teit,sanoit,kerroit ylös tietokoneelle. Se oli vähän ku joku.. Akvaario? Mutta kalojakaan tuskin kukaan tarkkailee 24/7. Mut onneks nyt en joudu oleen siel akvaariossa , saan elää rauhassa miettimättä jokaista sanaani , jokaista tekoani. Minua ei kukaan tuomitse..

Mun elämä oli oikeestaan.. Vuoteen 2011 saakka suht koht normaalia.. Paitsi tietty se että veljeni huostaanotettiin 2008.. Kyllä sekin muutti elämää paljon ja teki elämästä aika paskaa koska mä rakastin veljeäni. Mut tämmönen tää tsydeemi vaa on , holohous yhteiskunta , missä ei perheitä arvosteta! Nuoret on bisnes ja pelinappula. Ja jos kerran ryyppäät se on syy ottaa huostaan? No , toivon että joku sosiaalitantta jolla on lapsi sais kokea samanlaisen elämäntilanteen , mitä esim mun äiti on kokenut ja aivan helvetin moni muu vastentahdoin/ilman perusteita huostaanotettujan lasten vanhemmat!!!Mitenköhän sossu tädin suu pantais kun oma laps lähtis huostaan? Ehkä sit kelais vähän et mitä paskaa on aiheuttanut toisille ihmisille , huomais varmaan et mimmosta vitun tuskaa se huostaanotto oikeesti on.

''Tää on se paikka mis mä pystyn ottaa rauhas, sade on ohi pystyn vihdoinkin näkee kauas''

Näin.. Nyt on siis elämä omasta ansiosta järkevää , kukaan ei pidä mua paskana(Paitsi laitoksessa varmaan pidetään) mut täälä missä mä oon mun on hyvä olla. Mulla on elämä tosi hyvällä mallilla. Mun ei enää tarvii miettii et jaksanko mä joka vitun päivä elää semmosessa vankilassa , laitoksessa mul oli kova työ pitää itteni edes hengissä. Siel oli niin vitun arvoton olo , ihmistä pidettiin siel ihan paskana ja tyhmänä.

Mut nyt , Seuraavan kerran ku kirjottelen tänne mä lupaan et mä oon taas viisaampi :) Ja unohan päivä päivält laitoksest no.. 3 kuukaudes oon unohtanu ehkä 30% Eli kovaa vauhtii nokka kohti uusia haasteita!  7kk kuluttuu mä oon unohtanu koko laitoksen. Ja mun elämä on täysin uudella mallilla.

 

Nauttikaahan kesästä! =)